JUHLAT 3 – Kopio

On helppoa hymyillä, kun aurinko paistaa lähes aina.

Kaamospakolaisen saldoksi jäi lukemattomia muistikortillisia kuvia, uusia ystäviä ja ikuinen kaipuu aurinkomaahan. Huolimatta siitä, että elämään Espanjassa mahtui niin homeisia asuntoja kuin huonosti käyttäytyviä kodinkoneitakin.

Aurinkorannikolla on tammikuussakin keskimäärin 26 aurinkoista päivää. Tieto kuulostaa lähinnä seireenien laululta pimeydestä ja kylmyydestä kärsivän, itsensä kaikkea muuta kuin suomalaiseksi tuntevan naisihmisen korvissa. Elämä kaukana koleahkosta syntymämaasta ei kuitenkaan ole pelkkää päivänpaistetta. Arki saattaa tulla vastaan nopeastikin, pahimmillaan kylmien, kosteiden ja ehkä jopa homeisten asuntojen sekä muiden käytännön ongelmien muodossa.

espanja 2 puhelin 319

Ei niin pientä syytä, että sitä ei kannattaisi Espanjassa juhlia.

SAAPUESSANI KAUPUNKIIN minut kotiini tuonut mies kertoi, että kotitaloni viereen rakennetaan valtavaa juhla-aluetta. Totesi, että ferialla aherretaan siihen malliin, että viikkoon ei kuulemma kannata yrittää silmäänsä ennen kahta ummistaa. Meteli oli tosiaan yöllä sitä luokkaa, että ei omantunnon ääntä kuullut. Oli lähes kuin kaikki juhlinta olisi tapahtunut omassa olohuoneessa, mutta onneksi on keksitty korvatulpat. Vietettiin kaupungin suojeluspyhimyksen Virgen del Rosarion muistojuhlaa. Olen varma, että espanjalaiset ovat maailman parhaita juhlijoita. Sitä pukuloistoa kelpasi käydä kuvaamassa päivä toisensa jälkeen. Olohuoneen alivuokralaisiin tottui niin, että viikon päästä hälinän loputtua tuntui kuin puuttuvan jotakin. Tuli arki. Elämä manolomaassa kaikkine ongelmineen ja auringonpaisteineen saattoi todella alkaa.

espanja puhelin 3 206

Lokakuiset feriat ovat pukujen juhlaa…

ESPANJALAISET JUHLAT ansaitsevat kuitenkin erityismaininnan. Maassa vietetään vuosittain yli 3000 erilaista juhlaa. Kummallisin on mielestäni vauvojen yli hyppelyjuhla tai jauhojuhla, jossa jokainen saa pöllyyttää tuota valkeaa hötyä kanssaihmisten päälle niin paljon kuin ehtii. Kerrotaan, että aikoinaan kylän poikamiehet etsivät karnevaalien aikaan kaduilta mieluisinta neitosta ja flirttailun jälkeen, jos tyttö oli suosiollinen, hän osoitti kiinnostuksensa viskaamalla jauhot pojan niskaan. Tämä siis tarkoitti, että hyvin ovat pullat uunissa. Kävin myös erään toisen kylän suojeluspyhimyksen kunniaksi järjestetyssä juhlassa. Oli navakka tuuli, eikä palokunnasta näkynyt vesiruiskun pätkääkään. Se ei estänyt jokaista kunniallista kansalaista sytyttämästä kunnon tulipaloa kotiportaidensa eteen, koska suojelupyhimyksen kunnioitus niin vaati.

10246478_10205250837848179_9189286483855090789_n

Pikkupoikien unelmailta.

10933956_10205250205512371_4650949802099921699_n

Eikä palokuntaa mailla halmeilla.

Mutta onhan meilläkin eukonkantomme ja kännykänheittokisamme, jotka herättävät maailmalla varmaan aivan saman tapaista ihmetystä.

 

espanja feria puhelin 260

Olin alun perin lähtenyt Espanjaan niin lyhyeksi ajaksi, että mielestäni ei kannattanut panostaa paikallisen kielen oppimiseen. Olisi ollut viisasta ottaa haltuun edes alkeet. Selitin pian kaupunkiin tultuani innoissani eräälle paikkakunnalla pitempään majailleelle kaverille, että haluaisin löytää erään kadun, jota erityisesti mainostettiin opaskirjassa. Kaveri tietenkin kysymään, että mikähän sen nimi oli. En muistanut muuta kuin, että sen alku oli calle. ”No tuo ei paljon auta, koska calle tarkoittaa katua”, tuhahti kaveri säälivän näköisenä

sunny sunday 032

Vaikka Fuengirolalla on menneisyyteen kätkeytyviä tarinoita yli 2600 vuoden takaa, pisimmän matkan se on kulkenut 1960 -luvun kalastajakylästä nykyiseksi noin 60 000 asukkaan kaupungiksi. Rantaviivaa on yli seitsemän kilometriä.

ALUKSI ARVELIN kolmen kuukauden olevan riittävä annos luonnon valohoitoa, jonka turvin kituisin sitten kevääseen asti. Kävin Suomessa marraskuussa. Joulukuun alussa ymmärsin, että ei ole viisasta palata kotimaahan silloin, kun siellä on varsinainen talvi vasta oven edessä, ellei sitten välttämättä halua hautautua asuntoonsa. Kotini oli ehditty vuokrata eteenpäin, joten siirryin seuraavaan.

cordoba2 141

Historian havinaa ei Espanjassa voi olla kuulematta.

Asuttuani hetken tässä uudessa kotipesässä aloin ihmetellä, voiko tammikuu olla mielentila, korvien välissä. Edellisessä asunnossa olin singahtanut ylös viimeistään kahdeksalta, aloittanut työt ja käynyt uskollisesti keräämässä päivittäiset 10 000 askeltani. Nyt heräsin pahimmillaan yhdeltä päivällä ja kävelystä olin kiinnostunut yhtä vähän kuin se kuuluisa sika hopealusikasta. Kun sitten lisäsin listaan kuristavan kurkun ja kirvelevät silmät, ei tarvinnut olla edes Einsteinin oppipoika ymmärtääkseen, mistä oli kyse. Pääsinkin homehelvetistä suoraan taivaan esikartanoon, ystävän hoiteisiin. Talon ylimmän kerroksen kokoista asuntoa kiersi sata metriä parveketta kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. Oli helppo hengitellä homepöpöt kurkusta taivaan tuuliin. Pian pääsinkin jälleen kerran taas muutettuani elämän rytmiin kiinni.

ronda 263

Espanjalaiset myös rakastavat elävöittää vanhoja tapahtumia näyttelemällä. Ja täytyy antaa tunnustusta, että  vieläpä hyvin aidosti.

MUTTA ELÄMÄSSÄ täytyy olla koko ajan jotain vastuksia, että pysyy nöyrän paikalla. Viimeisessä asunnossa minua vainosivat tekniset laitteet, pyykkikone, kahvinkeitin ja internetti.

Pystyn tekemään työtäni siellä missä vain netti toimii. Espanjalainen netin käyttö ei ole yhtä vaivatonta, eikä rajatonta kuin surffailu Suomessa. Fuengirolan liepeilläkin on alueita, jossa voi pitää todellisena onnenpotkuna, mikäli saa yhteyden ulkomaailmaan ja vielä pidettyä sen hetken aikaa.

Kun saavuin kaupunkiin sain evästyksen, että kiinteää nettiä ei kannata mennä tilaamaan. Asennuksen sanotaan hoituvan parissa päivässä, mutta tosiasiassa manolomaassa aika on suhteellinen käsite ja nuo pari päivää tarkoittavat aikaa viikosta jopa kuukauteen. Otin siis puhelimeeni liittymän, josta jaoin sen läppärille.

Jonkin aikaa meni hyvin, mutta yhtäkkiä uuteen asuntoon muutettuani nettiä alkoi kulua silmissä. Juuri kun olin ladannut taas lisää aikaa, jota ei tietenkään rahatta ja hinnatta saa, tuli viesti, että tuo elämänehto on taas lähes käytetty. Asiakaspalveluun soitolla selvisi, että eräänäkin aamuna surffaus oli alkanut jo pari tuntia, ennen kuin olin raastanut ylä – ja alaluomet irti toisistaan. Koska en sattunut paikalle silloin, kun älyä teknisiin asioihin liittyen jaettiin, tallustin nöyränä liikkeeseen vaihdattamaan salasanan. Sen jälkeen vannoin, että varokoon itseään se manolo, joka pyrkii samoille linjoille.

ronda 2 346

Kahvinkeitin sanoi sopimuksensa irti viikon työskentelyn jälkeen. Myös pyykkikone oli sitä mallia, että epäilen sillä pyöritetyn aikoinaan jo Aatamin ja Eevan viikunanlehtiä. Toisinaan, loitsujen, rukousten ja käsienvääntelyn jälkeen se saattoi jopa lingota vaatteita hieman. Joskus rysäytin vettä valuvat pyyhkeet parvekkeen telineelle, jolloin se lähes rösähti kasaan niiden painosta. Alakerran väki saattoi ihmetellä yhtäkkistä vedenpaisumusta parvekkeensa kohdalla ja jättää rannalle lähtemisen sikseen.

ronda 2 359

ELÄMÄ ESPANJASSA oli arvaamatonta. Ei voinut tietää tavallisen keskiviikkopäivän aamuna, että iltaan mennessä on tullut kosituksi ja vihkikirkkokin on jo tiedossa. Tuli todistettua miten tavallisesta suomalaisesta miehestä, jota ei selvinpäin tapetista erota, tulee riittävän ryyppymäärän jälkeen lähes ruuneperivainaan tasoinen, hempeästi sanaileva casanova. Parittomina satuimme päivän retkelle bussissa vierekkäin. Kohteena oli Ruten joulukylä, jossa maisteltavana oli niin suklaata, marmeladia kuin anisviiniäkin lukuisassa eri muodossa. Kun vielä ruokailun aikana oli maan tavan mukaan reilusti viiniä tarjolla, vieruskaverini oli paluumatkan alkaessa muuttunut mies. Hän kysyi haittaako, jos hän nukkuu vähän aikaa. Hän myös ilmoitti, että jos hän tökkii jalallaan, se ei tapahdu vahingossa, vaan ihan tositarkoituksella. Käsi eksyi jo harhapoluille. Mies ojensi itse kätensä ja sanoi, että lyö sormille, en minä muuten usko. Tein työtä käskettyä ja lujasti.

Piittaamatta morsiamen lievästä väkivaltaisuudesta mies hykerteli tyytyväisenä: ”Nyt minä tiedän. Lähdetään kahdestaan Chorroon. Siellä on mahtavia luolia. Syödään siellä suklaata. Tai sitten ostetaan tuo keskeneräinen talo tuosta meille kodiksi”. Sanoin, että ikkunat ja ovi olisi ehkä syytä asentaa paikoilleen, vaikka väliäkös niilläkään toisaalta, jos rakkaus lämmittää. ”Mijasissa on hieno kappeli, jossa monet menevät naimisiin. Mennäänkö mekin”, mies halusi tietää. Automatkan aikana oli tietokilpailu päivän aikana kuulluista asioista ja kosijani lähti keräämään papereita muilta matkustajilta. Suljin silmät ja yritin teeskennellä nukkuvaa. ”Tästäkö minä lähdin, rakas”, kuuluu hetken päästä ja käsi teki turvavyötä laittaessaan taas harharetken. ”Kohta taitaa tulla turpaan”, mies totesi ja harvoin olen ollut mistään asiasta niin samanmielinen. Puhallin oli liian kovalla ja säädin omaani pienemmällä ja kysyin halusiko mieskin. ”Haluan. Haluan minä. Se on mukava, kun molemmat halutaan”, mies huokaisee onnellisena.

espanja 2 puhelin 433 – Kopio (2)
TUOHON KOULUUN me laitetaan sitten meidän lapset”, mies sanoo ohittaessamme erään keskellä ei mitään olevan suuremman rakennuksen. ”Ai, ne kaikki kymmenenkö”, tiedustelen. ”Minä arvasin, että sinä olet aika villi tyttö”, mies sanoo lipoen huuliaan kuin kissa maitokupilla. Teeskentelen taas nukkuvaa. ”Eikö sinulla ole enää minulle mitään sanottavaa? Etkö sinä enää rakastakaan minua”, sulhaseni haluaa tietää. ”Hyvää yötä”, sanon. ”Hyvää yötä, rakas”, vastaa mies lempeästi.

Muutamaa viikkoa myöhemmin mies istuu nöyränä paikallisbussissa viereen. Casanovan elkeistä ei ole enää tietoakaan. Tavallinen suomalainen mies, joka hädin tuskin uskaltaa päivää sanoa.

ronda 2 447

Espanja pähkinänkuoressa. Aurinko, vuoret ja kaunis Señorita.

TUPPISUISIKSI MOITITUISTA suomalaisistakin sukeutuu rentoja ja herkästi juttelevaisia saadessaan riittävästi valoa ja lämpöä. Myös seurakunnan väki ja sielunpaimenet olivat erittäin mukavia ja armollisia. Kerran messun jälkeen kirkkokahveilla ilmoittauduin eräälle retkelle, jonka viimeinen ilmoittautumispäivä oli seuraavana päivänä. Kortilla maksu ei käynyt, joten lupasin huomenissa kipittää seurakuntakodille maksamaan ja kerroin, että tulen varmasti, ellei kuolo korjaa yön aikana. ”Siinä tapauksessa ei oteta maksua”, lupasi pappi.

Arki se on, ja syödä pitää, vaikka eläisi kauempana kotoa lähes ikuisen auringon loisteessa. Paikallisbussissa takana istui kaksi suomalaista mammaa. Toisella soi puhelin, jonka jälkeen sanoi: ”Heikki kysyi, että laitanko jo kahvin kiehumaan, mutta sanoin, että eikö meidän pidä syödä ensin. Taidan tehdä vain makkarakeittoa, kun kuorin perunat ennen lähtöä valmiiksi”. Siihen kaveri: ”Meillä on lauantaillista makkarakeittoa vielä jäljellä, taidetaan syödä tänään sitä”

espanja puhelin 3 198

Näissä juhlissa ei makkarakeittoa näy.

Kirjoittanut

Tarjariitta Lehtola

Olen erityisesti historiasta ja kulttuurista kiinnostunut toimittaja. Haasteena tuoda historia elävästi tähän päivään. Aitoja tarinoita tien päältä niin Suomesta kuin maailmaltakin.