Mäkikuisma kukkii vielä.

Mäkikuisma kukkii vielä.

Mäkikuisman kukkia ja lehtiä on käytetty kansanlääkinnässä jo parituhatta vuotta. Mäkikuisman vaikutuksesta masennukseen on tiedetty jo ainakin kolmisenkymmentä vuotta. Saksassa se on yksi suosituimpia masennuslääkkeitä. Sillä on hoidettu masennusta, kaamosalakuloa ja unettomuutta, mutta myös haavoja ja palovammoja. Viime aikoina on tutkittu, että sillä saattaa olla myös kyky tappaa viruksia.

Mäkikuismavalmisteet koostuvat monista aineosista. Uutteen vaikuttavana aineena pidetään hyperisiiniä ja pseudohyperisiiniä. Tutkimuksessa se on ollut lumelääkettä tehokkaampi ja yhtä tehokas kuin pienet annokset masennuslääkkeitä lievän ja keskivaikean depression hoidossa.

Mäkikuismauute on suhteellisen hyvin siedetty. Sen mahdollisia haittavaikutuksia ovat vatsavaivat, huimaus, suun kuivuminen, väsymys, huimaus, levottomuus ja ummetus. Mäkikuismauutteen yksi mahdollinen erikoinen haittavaikutus on sen altistava vaikutus auringonvalolle, minkä vuoksi etenkin vaaleaihoisten on varottava suoraa auringonvalon paistetta samaan aikaan kun nauttii mäkikuismaa. Silloin saattaa palaa herkemmin. Oire on tosin lievä ja se häviää muutamassa päivässä uutteenoton lopettamisen jälkeen.

Mäkikuismauute saattaa aiheuttaa myös hankalia haittavaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Se voi laskea monien lääkkeiden pitoisuutta, tällaisia ovat muun muassa kalsiumkanavan salpaajat, raskauden ehkäisyvalmisteet, antibiootit ja glukokortikoidit. Näiden lääkkeiden pitoisuus elimistössä voi myös nousta.

KAAMOSMASENNKSEEN sitä kannattaa alkaa ottaa jo lokakuun puolesta välistä, ja jatkaa aina huhtikuun alkuun saakka. Vaikeammassa masennuksessa on syytä kääntyä lääkärin puoleen.

Suomessa mäkikuisma on lääkeluettelossa, ja sitä saa myydä vain apteekeissa.

Mäkikuismaa ei saa käyttää, jos on tehty elinsiirto. Mäkikuisman käyttö kannattaa lopettaa viikkoa ennen isompaa leikkausta, sillä se voi hidastaa veren hyytymistä.

Mäkikuismaa kasvaa Suomessa kuivilla niityillä. Siitä leikataan noin 10 cm kukkivaa latvaa, josta tehdään joko teetä tai alkoholiuutetta. Tee on kirkkaanpunaista. Kuivan yrtin vaikutus vähenee nopeasti varastoinnin jälkeen, kun taas alkoholiuute säilyttää tehonsa peräti vuosia.

Mäkikuismauutteen tavallinen annos on 300–1 800 mg jaettuna kolmeen vuorokausiannokseen. Aloitusannos on yleensä 300–600 mg vuorokaudessa. Vaikuttavat aineet imeytyvät nopeasti, ja niiden puoliintumisaika elimistössä on noin 24 tuntia.

Kirjoittanut

Virpi Piippo

Toimittaja, sairaanhoitaja ja kätilö. Sydäntäni lähellä ovat pienyrittäjät, ylipäätään ihmisten tarinat ja kohtalot. Olen kiinnostunut kokonaisvaltaisesta terveydestä ja erityisesti kasvisruoista.