Suomen luonnosta peräisin oleva turve helpottaa monelaisia vaivoja. Tuhansia vuosia vanhaan turpeeseen on ehtinyt liueta luonnosta monia vaikuttavia aineita. Sen käyttö on sotkuista puuhaa, mutta lopulta vaiva kuitenkin palkitsee.

Turvesauna on suomalainen keksintö.

Turvesauna on suomalainen keksintö.

Musta, pehmeä ja maalle tuoksuva turve ihastuttaa ja ihmetyttää edelleen, vaikka se on ollut markkinoilla jo pitkään. Euroopan hoitoloissa ihmiset ovat rentoutuneet mutakylvyissä jo parisataa vuotta sitten. Saksassa se on edelleen kymmenissä kylpylöissä mahdollista ja itseasiassa tuo ”muta” on maatunutta turvetta, jonka suomalaisetkin ovat ottaneet omakseen.

ÄHTÄRISSÄ sijaitsevan hoitoturvetuotteita valistavan LehtoPeatin turve kaivetaan maasta varovaisesti ilman suuria koneita. Se jauhetaan hienoksi massaksi heti sen nostamisen jälkeen. Se on luonnontuote, johon ei lisätä mitään, siitä ei myöskään poisteta mitään.

Turve on tuhansia vuosia vanhaa ja siihen on liuennut runsaasti kasvien ravintoaineita. Se ei sisällä suossa ollessaan lainkaan bakteereita. Turve onkin antiseptinen eli desinfioiva vaikutukseltaan. Sen teho perustuu biologisten ainesosien aktivoivaan vaikutukseen. Tärkeimmät vaikuttavat aineet ovat humushapot sekä fulvohapot. Lisäksi turve sisältää rautaa, kuparia, magnesiumia, mangaania ja sinkkiä. Kaikki nämä hoitavat ihoa, ja esimerkiksi magnesium imeytyy hyvin nimenomaan ihon kautta.

Moni on käyttänyt turvetta päänahan- ja muihin  iho-ongelmiin, kuten ihottumiin, akneen ja psoriasikseen, mutta hoidettavien vaivojen lista on vielä paljon pidempi. Ihmiset ovat kokeneet saavansa helpotusta myös säärihaavaan, stressiin, unettomuuteen, lihassärkyihin, nivelvaivoihin, reumaattisiin kipuihin ja turvotuksiin. Myös verenkierron on kerrottu vilkastuvan. Lisäksi turvehoidot saattavat lievittää erilaisia tulehduksia. Hiirikädestä, nivelrikoista sekä niska- ja hartiaseudun lihaksien kireyksistä kärsivä saattaa hyvinkin hyötyä hoidosta.

Hoitoturve sisältää myös vapaita estrogeenejä, näin ollen se saattaakin lievittää kuukautisvaivoja sekä vaihdevuosioireita. LehtoPeatin Heikki Ruhan mukaan miehet saattavat hyötyä myös hoidosta, ja helpotusta on saatu jopa joihinkin eturauhasvaivoihin.

Turvehoidoilla uskotaan olevan aineenvaihduntaa vilkastuttava ja hoikentava vaikutus. Myös selluliitin sanottu vähenevän. Turvehan nostaa kehon lämpötilaa vaikuttaessaan.

Se on turvallinen aine, joka sopii kaikenikäisille, eikä sen ole todettu aiheuttavaan allergiaa. Ihan kaikille turvehoitoa ei kuitenkaan suositella. Sydän- ja verenpainetautia sairastavien on noudatettava varovaisuutta turvehoitojen suhteen, sillä keho saattaa kuumeta liikaa ja sydän rasittua. Osahoidot sopivat kuitenkin useammalle. Myös raskaana olevan kannattaa välttää turvehoitoa.

Turpeen sekaan voi lisätä yrttejä sekaan, jos haluaa siihen jotakin tiettyä lisävaikutusta.

Turpeen sekaan voi lisätä yrttejä, jos haluaa siihen jotakin tiettyä lisävaikutusta. Esimerkiksi kehäkukka hoitaa ihoa.

Suomen Geologinen Tutkimuskeskus on tutkinut LehtoPeat-hoitoturpeen ja on todennut sen olevan ensiluokkaista hoitoturvetta. Kylpy- ja hoitoturpeessa sen maatumisasteella on merkitystä, mutta se ei riitä tekemään turpeesta hyvää hoitoturvetta. Siksi myös turpeen fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet on tutkittu. Siitä on mitattu happamuus eli pH ja tuhkapitoisuus. Sen jälkeen on tutkittu alkuaineet ja turpeen kemiallinen rakenne. Myös mahdolliset raskasmetallit ja uraanimäärät selvitetään. Hyvässä hoitoturpeessa niitä ei ole lainkaan. Hyvä hoitoturve onkin yleensä syvällä suossa, jolloin radioaktiivinen laskeuma ei ole ulottunut hoitoturvekerroksiin ja turve nosteaan pohjavesipinnan alapuolelta.

HOITOTURVETTA on kahta tyyppiä – saravaltaista ja rahkavaltaista. Yleensä se on kuitenkin molempien näiden sekoitusta. Lehtosuon turve on maatunutta rahkasaraturvetta, jonka seassa on kortteen, järviruo’on ja puun jäännöksiä.  Vettä on 86 prosenttia sen märkäpainosta.
Siinä on kokonaislipidejä, humiineja, mineraaliaineksia sekä hyödyllisiä hivenalkuaineita kuten kuparia, rautaa, magnesiumia, mangaania ja sinkkiä.
(Geologinen tutkimuskeskus, Espoo)

Geologi Riitta Korhonen tutustui hoitoturpeeseen 80-luvun alkupuolella ollessaan ulkomailla. Hän innostui asiasta ja aloitti useita vuosia myöhemmin kylpyturvetutkimukset Turun Yliopiston kemian professori Kalevi Pihlajan kanssa. Korhonen on todennut Lehtopeatin turpeen olevan saravoittoista, jossa on humushappoja lähes kolmannes sen kuiva-aineesta. Hänen oma suosikkihoitonsa on kylpy, jonka voimaannuttava vaikutus kestää pitkään vielä hoidon jälkeenkin. Hän kertoo myös jalkakylvyistä olevan apua.

SUOMESSA ON  turvehoitajille suunnattua koulutusta. Myös kylpy- ja hoitoturpeen tuottajia ja jälleenmyyjiä halutaan kouluttaa, jotta sekä hoitojen että turpeen laatu pysyy korkeana.
Tavoitteena on myös, että hoitoturvetutkimukseen panostettaisiin ja sille saataisiin kansainväliset laatuluokitukset. Turveteollisuusliitto on perustanut kylpy- ja hoitoturvejaoston laatimaan kriteerejä ja valvomaan, ettei tutkimatonta turvetta ole markkinoilla. Laatumerkkiä kehitellään ja standardien myötä uskotaan kotimaiselle tuotannolle avautuvan myös eurooppalaisia markkinoita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muista nauttia vettä runsaasti turvehoitojen aikana tai jälkeen.

TURPEEN KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIA lisää se, että suo kerrostuu jatkuvasti biomassana. Rahkasammal kasvaa noin senttimetrin vuodessa latvaosastaan, maatuen samanaikaisesti alapäästä. Samassa ajassa maatumiskerros tuottaa yhden millimetrin uutta turvetta. Turvetta syntyy ainakin toistaiseksi enemmän kuin sitä Suomessa pystytään käyttämään. Turpeen oton jälkeen suon voidaan antaa kehittyä järveksi, suoksi, metsäksi tai ottaa se viljelykäyttöön kunkin suon geologisen luonteen mukaan.

Eräs saksalainen tutkija on päätynyt tutkimuksissaan siihen, että saraturve soveltuu reuman hoitoon, kun taas rahkaturpeella sanotaan olevan enemmän hormonaalisia vaikutuksia.

TOIMITTAJAN TURVEKOKEMUKSET:

Olen käynyt useasti noin 60-asteisessa turvesaunassa. Se onkin mielestäni maksimilämpötila, jos löylyistä haluaa nauttia.

Kävin suihkussa ennen turpeen levittämistä ja turpeen levittämisen jälkeen kostutin itseäni koko ajan, ettei turve kuivunut ihoon kiinni. Kerran jos toisenkin on turve kuitenkin päässyt kuivahtamaan ja sen raaputtaminen iholta ei ole mukavaa. Myös korvalehdet ja leukapieli kannattaa tarkastaa ennen kuin poistuu kotoa. Mustat korvani ovat keränneet katseita kaupungilla.

Lauteet kannattaa muistaa suojata, sillä siihen vasta turve tarttuukin. Isoilla mustilla jätesäkeillä ne saa piiloon kätevästi.

Turvesaunan tai -kylvyn jälkeen on autuas olo. Iho on pehmeä. Turvehoidon jälkeen ihoa ei kannata pestä saippualla, vaan huuhtelu vedellä riittää.

Eräs kätilö antoi aikanaan vinkin: synnytyksen jälkeen synnytyselinten repeämiin ja haavoihin turvetta laittamalla, haavat paranevat paljon nopeammin. Ja se on turvallista, vaikka hurjalta tuntuukin.

Entisenä luomukaupan pitäjänä muistan, kuinka ihmiset kehuivat saaneensa turpeesta apua etenkin psorisikseen. Sitä ostettiin myös paljon päänahan ongelmien hoitoon, ja ihmiset olivat tyytyväisiä siihen.

Suomen luonto on ihmeellinen ja sen antimien käyttäminen taitolaji, joka kannattaa opetella.

TIESITKÖ:


SUOSEURA on vuonna 1949 perustettu tieteellinen seura, jonka tarkoituksena on soiden ja turpeiden monipuolisen tutkimisen sekä niiden kestävän käytön edistäminen. Seura toimii myös Kansainvälisen turveyhdistyksen  Suomen kansallisena komiteana.

Seura toimii jäsentensä välisenä yhdyssiteenä ja järjestää kokous- ja esitelmätilaisuuksia tutkimusten esittelyä ja seuran harrastuspiiriin kuuluvien asioiden käsittelyä varten. Myös opintoretkeilyt kuuluvat vuosittaiseen ohjelmaan. Seura on mukana myös erilaisten soihin ja turpeeseen liittyvien kulttuuri- ja tieteellisten tapahtumien järjestelyissä sekä ylläpitää aktiivisesti tarvittavia yhteyksiä eri tahoihin.  

Seura julkaisee Suo-lehteä, jossa julkaistaan soita, kosteikkoja ja turvetta sekä niiden suojelua ja käyttöä koskevia tieteellisiä artikkeleita. Lisäksi julkaistaan katsauksia sekä kokous- ja matkakertomuksia, kirja-arvosteluja ja uutisia.

Seura julkaisee myös soihin ja turpeeseen liittyviä kirjoja. Suomi – Suomaa ja sen englanninkielinen laitos Finland – Fenland julkaistiin kesällä 2008. Aikaisemmat versiot Peatlands in Finland ja Suomen suot julkaistiin vuosina 1996 ja 1998. Vuonna 1999 julkaistiin yhteistyössä Maaseudun Sivistysliiton kanssa Suon syvä syli, joka on Suoseuran 50-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetyn kirjoituskilpailun antologia. Suoseurassa on reilut 400 jäsentä. (www.suoseura.fi).

Suoseuran esittelyteksti on lyhennetty seuran omilta kotisivuilta.

(Lähde: LehtoPeat)

Kirjoittanut

Virpi Piippo

Toimittaja, sairaanhoitaja ja kätilö. Sydäntäni lähellä ovat pienyrittäjät, ylipäätään ihmisten tarinat ja kohtalot. Olen kiinnostunut kokonaisvaltaisesta terveydestä ja erityisesti kasvisruoista.